Sain tänään kuvaamataidon opettajani kuvaaman ja editoiman Wanhojentanssi DVD:n. Hieman taustaa tälle: Nykyisillä kakkosilla ei ollut tarpeeksi poikia, joten vapaaehtoisia alempiluokkalaisia kaivattiin, joten pääsin sinne tanssimaan. Nyt kun tanssit ovat tanssittu, tai siis jo pari viikkoa sitten, on aika haikea olo, kun kaikki harjoitukset on ohi. Se on ikään kuin puute elämässä, kun ei pääse tanssimaan koulun jälkeen.
Olihan aika huvittavaa, kun huomasi siellä omia virheitään, joita ei luultavasti kukaan muu huomaa, mutta kun ne tietää tehneensä, niin silloin ne huomaa. Kaiken lisäksi minulla ja minun parillani oli selkeästi joku keskustelu menossa. Ilmeisesti jopa aika hauska keskustelu, koska vaikutti siltä, että molemmat nauroivat. Noh, onneksi minulla on vielä omat tanssiaiseni edessä, todennäköisesti Laukaan lukiossa kahden vuoden päästä.

On se muuten hassua, että pitäisi osittain osata päättää jo nyt, mitä aikoo kirjoitta ylioppilaskirjoituksissa reaalina, kun pitää jo nyt tehdä kurssi valintoja. Kovin on aikaista tietää, mikä kiinnostaa tai missä on hyvä. Tai onhan siitä jo jonkinmoinen käsitys, missä on hyvä, mutta entäpä jos ei olekaan enää hyvä kolmen vuoden päästä samoissa aiheissa? Täytyy vain todeta, että on se vaikeata. Noh, täytyy jotain kehittää. Sen kuitenkin tiedän jo, että otan pitkän matematiikan lukioon. Sillä pääsee jo pitkälle!