Tänään, kuten joka sunnuntai on minulla VAU!-Teatterin harkat joissa siis valoja käyttelen. Tämän hetkinen projekti on satu nimeltä Peukalo-Liisa. Tällä näytelmällä pääsimme myös tämän vuoden ramppikuumeeseen, joka on siis nuorisoteatterin kilpailu Kankaanpäässä huhtikuussa. Sikäli oli ihme, että pääsimme mukaan sinne, koska kuvaamamme videomateriaali ei täyttänyt kilpailun vaatimuksia. Mutta sinne pääsimme ja huhtikuussa näemme voittaako, jo pari kertaa voittanut VAU!-Teatteri Ramppikuumeen. Olisihan se hienoa olla voittamassa tätä palkintoa. Nyt alkaa pikku hiljaa olla näytteliöilläkin vuorosanat hallussa ja loppukohtauskin on tuotapikaa valmis, joten ei muutakun lykkyä tykö ja paras voittakoot. Mutta huhtikuuhunhan on vielä paljon aikaa tai ei välttämättä. Neljän viikon päästä on ensi-ilta Lievestuoreella Laurinkylänkoulun salissa. Saapa nähdä missä vaiheessa alkaa paniikki iskeä. Pitäisi saada tehtyä myös valosuunnitelma valmiiksi. Eli paljon on vielä tekemistä, mutta kunhan tässä lähempänä ensi-iltaa alkaa olla harkkoja useampia kertoja viikossa, niin eiköhän se siitä vielä ala sujua.

Niin ja olenhan minäkin siellä näyttelemässä. Tai en varsinaisesti näyttelemässä, vaan heitän yhdessä kohtauksessa keiloja, palloja tai renkaita. Olisin luultavasti tehnyt mieluummin diabololla, koska sillä osaan tehdä paremmin, mutta se vie liikaa tilaa ja on siis parempi käyttää heittojongleerausta. Palloilla teen siinä tapauksessa, että opin heittämään kunnolla viitta palloa, mutta siihen on vielä matkaa, vaikka välillä saakin sen kolmisenkymmentä koppia menemään. Ei muuta kuin haastetta elämään.